Ollaan eläimiksi
Laura Gustafsson
Julkaistu Solidaarisuus-kalenterissa 2014
Sanovatko delfiinit, että ollaanpa delfiineiksi. Tai ampiaiset, että ryhdistäydytään, nyt ollaan ampiaisiksi. Ikään kuin olisi vaihtoehtoja. Jos ne joutuvat eroon kaltaisistaan, kuolo korjaa. Paitsi joskus kaskelotit adoptoivat hylätyn vammaisdelfiinin.
Ihmisillä on helppoa. Voi muuttaa erämaahan ja huudella tosiasioita maailmantilasta kaloille. Tai ryhtyä rikolliseksi. Sitten saattaa kyllä joutua linnaan. Tai olla täysi kusipää, silti lajitoverit sietävät. Kuten simpanssitkin. Ne eivät vähästä kusipäisyydestä hätkähdä. Mutta lauman jättäjien kannattaa varautua karkeaan kuolemaan.
Ihmislaumoissa tullaan yllättävän hyvin toimeen. Pakko. Suurista maaeläimistä ihmisiä on eniten. Jos ei tulla toimeen, joudutaan sisällissotaan. Ihmisten sodat ovat isompia kuin simpanssien, mutta yhtä kauheita.
Silloin ei ole hyvä olla ihmisiksi.
Parempi olisikin olla metsäpeuroiksi. On niilläkin kahakoita, mutta pääasiallisesti rauhanomaista elämää viettävät. Tai oltaisiinko merihevosiksi? Merihevosmiesten pitää kantaa sikiöitä ja synnyttää, ei jää aikaa masinoida kaasuiskuja.
Kun tarvitsee toista, lajilla on vähän merkitystä. Jos kaksi yksinäistä elämän kolhimaa kohtaavat, niitä kiinnostaa toisen eläimyys, ei genotyyppi. Lammas ja elefantti. Virtahepo ja kilpikonna. Makaki ja kyyhkynen. Toinen tekee itsestä elävän. Tietää olevansa eläin. Yleiseläimyys. Se meissä kaikissa on yhteistä ja se on hyvää.